Työhön opastajan viisi askelta
Jaa sivu:
Työhön opastaminen edellyttää kunnollista suunnitelmaa, dokumentointia, jatkuvuutta ja huolellista valmentautumista. Suunnitelmallinen opastus nopeuttaa oppimista ja työtehtävät opitaan alusta lähtien oikein. Seuranta ja arviointi ovat osa hyvää opastussuunnitelmaa.
Työnopastuksessa on tärkeää työn sisäisen mallin löytyminen. Se on perusmalli, jota voi helposti muokata työn muuttuessa, ja se palautuu helposti mieleen, vaikka sitä ei koko ajan aktiivisesti käyttäisikään.
Opastuksen apuna voi käyttää niin sanottua viiden askeleen mallia (Vartiainen, Teikari, Pulkkis, Psykologinen työnopastus 1989), joka on yksi tunnetuimmista opastuksen ja perehdytyksen avuksi kehitetyistä menetelmistä.
Alkuvalmistelut eli opastuspaikan ja muiden olosuhteiden järjestäminen ovat tärkeitä, jotta häiriötekijöiltä vältyttäisiin. Opastettava voi valmistautua ennakkoon esimerkiksi perehtymällä esimerkiksi laitteiden käyttöohjeisiin sekä tuotteista tai palveluista oleviin esitteisiin.
Opastustilanteen ilmapiirin on oltava kannustava ja luottamuksellinen, sillä sen avulla on kyettävä välittämään opastettavalle ammattietiikka ja oikea asenne työhön.
Ulkomaalaista työntekijää opastettaessa työhön saattavat ongelmiksi muodostusta kieli- ja kulttuurierot. Tällöin tärkeää on selvittää työlainsäädäntö, työluvat, työkulttuuri ja yrityksen toimintatavat sekä työturvallisuuslaissa määritellyt vastuut, velvoitteet ja oikeudet. Itse työtehtävään perehdyttäminen on tehtävä erityisen huolellisesti, siihen on varattava aikaa ja kaikki tärkeimmät yksityiskohdat on kerrattava – ja tarpeen vaatiessa käännettävä työntekijän äidinkielelle.
Viiden askeleen malli on seuraava:
- Opastustilanne on hyvä aloittaa kartoittamalla työntekijän tiedot ja taidot, kannustamalla häntä oppimaan, kuvaamalla työtehtävät ja tavoitteet sekä asettamalla välitavoitteet ja tavoitteet.
- Varsinainen työnopastus alkaa analysoimalla tehtävä, näyttämällä työ, selostamalla ja perustelemalla, miksi näin tehdään sekä antamalla toimintaa koskevat säännöt.
- Seuraavaksi on vuorossa mielikuvaharjoittelu, jossa pyydetään työntekijää selostamaan työ, seuraaman prosessointia, antamalla pelkistetyt säännöt ja pyytämällä toistamaan kaikki tämä ajatuksissa.
- Sitten harjoitellaan ja kokeillaan taitoa: työntekijä kokeilee, saa palautetta ja kokeilee uudestaan. Opastaja arvioi taitotason.
- Opittu varmistetaan siten, että työntekijä työskentelee yksin ja saa onnistumisestaan palautetta. Häntä rohkaistaan kysymään lisää, jos on jotain epäselvää.
Työhön oppimista on seurattava varsinaisen työnopastuksen päätyttyä ja sitä on myös arvioitava. Arviointikeskusteluissa voidaan esimerkiksi pohtia, miten opastus opastettavan mielestä toteutui, mitkä asiat hän on oppinut ja mihin hän vielä tarvitsee opastusta? Arviointikeskustelun apuna voi käyttää tarkastuslistaa. Opastuksesta kannattaa laatia muistio.
Lähde: Työturvallisuuskeskus TKK.